Verhoilukankaita on odotettu helmikuun lopusta lähtien, ja parin viivästyksen, puhelinsoiton ja kuljetusliikkeen tekemän paketinhukkausepisodin jälkeen sain tänään vihdoin viestin pakettien saapumisesta lähi-Siwaamme. Kannoin paketit käsilihakset vinkuen kotiin ja iltapäiväpuhteiksi kokosin sitten koko sohvan. Ihan itse, alusta loppuun (Ikean ohjeet ovat hyviä)!
Tässä se sekä pikku jukkapalmuni:
Kankaiden odottelu johtui osaltaan siitä, että oli pakko saada juuri tämä kangas, ja se teetettiin varta vasten.
Ihastuin sohvan erikoiseen tyyliin. Erityisesti pidän selkätyynyistä ja ohuista istuintyynyistä - sekä ylipäätään sohvan kevyestä ilmeestä ja erittäin hyvästä istuttavuudesta. Jämäkkää, mutta tarpeeksi pehmeää sen olla pitää.
Ja kyllä, se on koeistuttu. Katselin töllöä muutaman tunnin. Ihana kaveri!
Tein samalla muita havaintoja ja kuvaotoksia asunnosta, kun täällä nyt alkaa näyttää siltä, että jotain kehtaa näytellä. Pala olohuonetta (kuva otettu sängyn päällä keikkuen):
Vaikka yöt eivät ole kylmiä, on viltti silti tärkeä.
Eteisen uusi kenkäkaappi ja edellisen asunnon eteisestä uuteen sijoitetut punaiset matot:
Eteinen toisesta suunnasta:
Köökki, mun työpiste ja baaripöytä:
Jokin tärkeä päiväkin oli tänään - siksi kukkia. Gerberat ovat yksiä suosikkejani.
Keittiön pöydällä ovat avoinna Barcelonan kartta ja kirjastosta lainaamani Barcelona-kirja. Lennot ja hotelli on jo varattu, toukokuun alussa on lähtö. Kirjoittelen ylös, mitä haluan siellä erityisesti nähdä, ja luen kaupungin historiasta ja erityispiirteistä. Innostavaa! En ole ennen käynyt manner-Espanjassa (Teneriffalla kylläkin), ja Barcelona lienee siellä mielenkiintoisimpia kaupunkeja Gaudin arkkitehtorisine ihmeineen ja väestön vastakohtineen. Olen huomannut, että aina pitää olla jotakin, mitä odottaa. Niin on elämä mielekästä ja jännittävää.
