perjantai 25. tammikuuta 2013

Oma aika

Se, että kirjoitan, on minulle mittari siitä, että minulla on tarpeeksi omaa aikaa. Jossain vaiheessa kirjoitin runoja. Kannoin pientä runovihkoa aina mukanani. Se ei ole ollut laukun pohjalla pitkään aikaan. Sen aika päästä takaisin tulee, kun sen aika tulee.

Kaksi viime vuotta opiskelijayhdistyksemme hallituksessa (Vuorimieskilta), erityisesti viimeisin puheenjohtajavuosi, vei ajankäytöstä juuri sen palan, jota omaksi ajaksi miellän. Nyt opettelen jälleen elämään sitä elämää, johon kuuluvat sisustuslehdet, musiikki, teehetket ja kirjoittaminen.


En tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle tein hiljaisen sellaisen. Pidän itsestäni parempaa huolta, juttelen enemmän ja ystävöin. Tammikuun ajan olen käynyt ahkerasti kuntosalilla - välillä kaverin kanssa - ja päässyt yli juoksumatolla juoksemisen tylsyydestä. Nyt sitä vaan porskutetaan!

Yhtenä iltana luin pakkaamisen yhteydessä monta tuntia hyllyyn kerääntyneitä sisustuslehtiä. Uskomatonta, millainen innnostus siinä valtaa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti