Väliaikatietoja, viivästyksiä ja lohtubrowniet

Sain tänään uutisia uudesta asunnosta. Seinien ja katon maalaus on tehty, parketti hiottu ja lakattu ja hyvältä näyttää. Jipii! Keittiön lattiakaakeleiden alta oli kuitenkin kaikkien harmiksi löytynyt veden aiheuttamia vahinkoja, joten lattia on uusittava. Tilalle laitetaan laminaattia. Tämän viikon perjantain sijaan remontti siis valmistuu ensi viikon perjantaina, mikä taas tarkoittaa muuton viivästymistä sekä lisäpäiviä pahvilaatikoiden keskellä elelyyn täällä Otaniemessä. Tällä on mentävä.

Istuin juuri kolmisen tuntia Esa Saarisen luennolla kuuntelemassa elämänfilosofisia ajatuksia. Sen innoittamana jaksan ehkä illan lukea turhalta ja vaikealta tuntuvaan tenttiin ihan vain haasteiden tuoman itsenikehittämismahdollisuuden (?) takia.

Suojalunta tuiskuttaa, ja talvipeite sen kuin paksuuntuu. Ennen tylsiä asioita teen lämmittävät huvit eli vihreää teetä ja mikrobrowniet minulle ja toiselle puoliskolleni.

Lempiasioita

Kun Epäonnistunut tyttö -niminen putiikki vielä majaili Hakaniemen kauppahallissa, ihastuin oivaltaviin kierrätyskangas- ja painokuvatuotteisiin, joihin käytettiin kuvina muun muassa kuvitteellisen kirjasarjan kansia sekä vanhoja valokuvia. Ensimmäiset ostokseni taisivat olla kohtalokas Dangerous Tango in Helsinki -magneetti sekä korvakorut, jotka paperinkevyestä materiaalistaan huolimatta kestävät vettä.

Sittemmin putiikki muutti Sörnäisten Rantatie 6:een, jossa en harmikseni tullut kertaakaan vierailleeksi, ja siirtyi joulukuussa vain nettikaupaksi. Katsokaa vaikka näitä ihania pussukoita.

Joskus parisen vuotta sitten Hakaniemestä ostin myös heijastimen, sillä tunsin huonoa omaatuntoa näkymättömyydestä pimeällä - ja koska oikeasti löysin ihan huikean upean asenteikkaan heijastimen.

Last but not least: joululahjaksi sain uudelle pokkarikameralleni ihanan - ja ihan vähän imelän - pussukan juuri ennen kuin itse aioin käydä lempikaupastani sellaista etsimässä.

Ehkä tästä tykkäyksen tasosta sai tällä kiinni.

Sunnuntai

Nukuinpa makoisasti, mutta hieman katkonaisesti, iltaviidestä aamuyhdeksään. Tänään onkin kropalta kuulunut vaatimus olla tehokas.

Tajusin, että muutto todella lähestyy. Tällä kertaa tyhjenivät maustehylly ja kuiva-ainelaatikko.

Se on tyhjä.

Tummapaahtoinen reilu Classic Reko on muuten erittäin makuisaa suodatinkahvia.

Iltapäivällä pakkasin jälleen treenikassin ja kävelin muutaman minuutin päähän Otaniemen Unisportiin. Laskin juuri, että olen tammikuun aikana käynyt siellä viitisentoista kertaa. Yleensä juoksen 20-30 minuuttia ja teen lihaskuntoa treenitunnelman mukaan. Tällä kertaa juoksin, habailin ja poljin tavanomaisesta poiketen kolme varttia kuntopyörää - lehteä lukien. Oli ihanan raukea sunnuntain rauhallisuus salillakin.

Usein kulautan lasillisen soijamaitoa palautusjuomaksi. Naminam.

Nälkäkin tuli, joten tein kaali-porkkana-hapankaalisalaatin paahdetuilla auringonkukansiemenillä - tällä kertaa hieman liian suuren annoksen. Syön sen aina Arabian 24h-sarjan pasta-/salaattilautaselta.

Sunnuntai-iltani jatkuu vihreän teen ja tenttilukujen parissa.

Lempimakuja

Päänsärkyisenä eilisen mökkireissun (puheenjohtajista koostuvan Neuvoston vallanvaihdon) jälkitunnelmissa halusin kirjoittaa jostakin erityisen kivasta aiheesta. Se olkoon lempiharrastukseni ja henkireikäni ruoka, mutta aloitan viinillä.

Punaviinin ostan aina luomuna erityisesti siksi, että se ei tunnu aiheuttavan kasvoihin hassuja kirjavuusreaktioita tavallisten tapaan - ja vielä parempi on, mikäli se löytyy vegaanisten punkkujen listalta. Punaviinistä pidän paljon, valkoviini taas on minulle olemassa lähinnä vaihtelun vuoksi. Muista alkoholijuomista ei ole tällä hetkellä sanottavaa.

Lempimausteeni on kardemumma. Koska haluan itse maustaa ruokani, maustehyllyni on laaja. Välillä sitä unohtelee, mitä purnukoita ja pussukoita jeeraa, korianteria ja muskottia sieltä löytyy. Lempihedelmäni on mango, jota tälläkin hetkellä mieleni halajaisi. Hedelmävadillani on yleensä silti omenoita.

En juuri syö karkkeja, mutta pehmeässä lakritsissa ja erityisesti tummassa suklaassa eri muodoissaan on sitä jotakin. Suklaakääreet ovat myös ainoa keräilyn kohteeni, ja niitä on muutaman vuoden aikana kertynyt melkoisesti. (Alla niistä erikoisimpia ja kauneimpia.)

Wiener Nougat on herkuista herkuin, mutta pidän sen harvinaisena sellaisena. Isoisältä jouluisin saatava paketti onkin siksi aina todella spesiaali.

Kesäkuumalla - tai muulloinkaan - mikään tavallinen limonaadi ei vedä vertoja Belvoirin herkullisuuksille. Näitä on saanut ainakin Vegemestasta. Mauista kannattaa kokeilla ihanaa luomuista Elderfloweria (seljankukka) tai Ginger Beeriä, jossa todella on potkua!

Aasialaisia ruokatarvikkeita myyvistä kaupoista, muun muassa Vii Voanista, saa niin hyvää tofua, että syön sitä sellaisenaankin siivuina soijakastiketilkan kanssa. Niin pehmeää ja niin maukasta! Jos maltan olla napostelematta koko pakettia, käytän sitä ruisleivän päällä tai salaatissa - tällöinkin kevyesti soijakastikkeella maustettuna.

Lopuksi ehdoton ruisleipäsuosikkini, pureskeltava ja täyttä ruista, todellinen arjen peruspilari:

Oma aika

Se, että kirjoitan, on minulle mittari siitä, että minulla on tarpeeksi omaa aikaa. Jossain vaiheessa kirjoitin runoja. Kannoin pientä runovihkoa aina mukanani. Se ei ole ollut laukun pohjalla pitkään aikaan. Sen aika päästä takaisin tulee, kun sen aika tulee.

Kaksi viime vuotta opiskelijayhdistyksemme hallituksessa (Vuorimieskilta), erityisesti viimeisin puheenjohtajavuosi, vei ajankäytöstä juuri sen palan, jota omaksi ajaksi miellän. Nyt opettelen jälleen elämään sitä elämää, johon kuuluvat sisustuslehdet, musiikki, teehetket ja kirjoittaminen.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle tein hiljaisen sellaisen. Pidän itsestäni parempaa huolta, juttelen enemmän ja ystävöin. Tammikuun ajan olen käynyt ahkerasti kuntosalilla - välillä kaverin kanssa - ja päässyt yli juoksumatolla juoksemisen tylsyydestä. Nyt sitä vaan porskutetaan!

Yhtenä iltana luin pakkaamisen yhteydessä monta tuntia hyllyyn kerääntyneitä sisustuslehtiä. Uskomatonta, millainen innnostus siinä valtaa...

Red steps, black steps

Näistä olen iloinen, ja nämä myös siirtyvät eteisen väripilkuiksi uuteen asuntoon.

Kaksi punaista mattoa löytyivät syksyllä 2011 kirpputorilta Salosta, kun metsästin aarteita yksiööni. Ensimmäinen asuntoni Otaniemessä - runsaan kahden vuoden ajan - oli kahden hengen solu samassa kerrostalossa ja samassa kerroksessa kuin nykyinen. Muuttomatka ei siis ollut pitkä. Täältä kuitenkin haluan pois, sillä tilaa ajatuksille ja esineille on liian vähän ja rakkaus asuu toisessa kaupungissa.

Nämä kinosten ja kaupungin harmaan lumen talvet kohtaan toisen kirpparilöydön turvin.

Joka talvi arvioin maihareitani hieman liian rouheina. Ensimmäinen kerta, kun ne pukee jalkaan, vaatii aina kunnon pakkasen, kinokset tai loskan. Seuraavat kerrat ovat ilmiselviä. Näillä on turvallista ja reteää talsia. Jollain tavalla on myös lohdullista, että nämä klopot jalassa on olo luonnostaan vähemmän tyttömäinen. Askelia ei tarvitse varoa siten kuin korkopohjaisilla talvikengilläni, ja maa on ihan siinä jalkojen alla.

Kaksio, Taka-Töölö, 46 m^2

Alle kymmenen vanhana piirtelin talojen pohjapiirustuksia, sisustin paperilla ja mielessäni unelmieni taloja ja haaveilin, että minusta tulee sisustussuunnittelija. Teekkari tuli. Opiskelen, miten metalleja prosessoidaan ja materiaaleja kierrätetään.

Koska uudesta asunnostamme ei pohjapiirustusta löytynyt, mittailimme nurkat omin avuin, ja laadin suuntaa-antavan pohjapiirustuksen huonekalujen sijoittelun ja pumpulihaaveilun helpottamiseksi. Tätä pitäisi tehdä useammin.

Parasta asunnossa on vanhan talon henki ja persoonallisuus: suuret ikkunat keittiössä ja olohuoneessa, pikkukomerot, parkettilattia. Lempipaikakseni muodostunee leveä ikkunalauta, jolla istuen voi teekuppi lämmikkeenä katsella näkymää ylimmästä kerroksesta sisäpihalle ja korttelin kattojen yli kohti stadionin tornia.

Löytöjä

Löytöjen tekeminen on ihanaa!

Pelastin juuri Otaniemessä lumesta valkoisen niittirannekorun, joka ei ehkä aluksi tuntunut minun tyyliseltäni, mutta joka osoittautui sopivan mainiosti yhteen helmikoruni kanssa. Kerran ranteessa, ikuisesti sydämessä.

Toinen viimeaikainen löytöni on hieman suurempi. Tammikuun alennusmyynnit eivät suuremmin viehättäneet, mutta talvitakkiosaston päivittäminen oli ollut hetken mielessä. Uusi musta, kiitos.

Lounastin hyvän ystäväni kanssa Sis. Deli+Caféssa Kalevankadulla, ja shoppailumieli valtasi minut yllättäen. Sen kummempia etsimättä - oikeastaan ihan vahingossa - osui silmiini musta karvareunuksinen hupputakki, joka oli juurikin niin siisti ja toisaalta rento kuin toivoin. Ja alennuksessa. Lähti niin halvalla, etten kehtaa sanoa. Rakkaus syttyi - hieman rannekorurakkautta suurempi.

On myös uskomatonta, miten hyviä luottovaatteita kirpputoreilta voi löytää. Harmaan, nyt talvella väsymättömästi palvelleen ylisuuren neuletakin lisäksi ostin suunnilleen vuosi sitten mustan, rennon jakun, jossa hihansuita ja helmaa koristaa pitsireunus. Chic ja persoonallinen.

Muuton valmistelut

Minähän olen niin malttamaton, että saatuani ajoissa tietää muuttavani, aloin myös haalia pahvilaatikoita ja pakata elämääni niihin. Lähi-Alepasta saa banaanilaatikoita, joita olen kauppareissujen yhteydessä kärrännyt yksiööni. Vaatteita, käyttöastioita ja kuiva-ainekaapin sisältöä en vielä ole pakannut, mutta koriste-esineet, lehdet, kirjat ja muistot ovat jo (lähes) loogisesti laatikoissa. Parasta on ollut koota "kivojen asioiden laatikoita", joiden avaamista ja sisällön esillesijoittelua odotan malttamattomana.

Sen verran olen pitänyt viihtyvyydestäni huolta, etten ole kansoittanut koko vapaata huonepinta-alaa pahvilaatikoilla. Olen pinonnut täysiä kaappiin pois silmistä ja jaloista. Pakatessa huimat määrät turhuuksia lentää kierrätykseen ja rikkinäisiä kenkiä roskiin - ja nämä-tavarat-joita-en-ikinä-käytä-mutta-ehkä-joskus pakkaan omaan laatikkoonsa odottamaan aikaansa tai vaihtoehtoisesti minun aikaansaavuuttani viedä ne kirpputorille.

Itse muutto tapahtuu helmikuun alussa. Tänään hoidimme pankissa niinkin kuivia asioita kuin koti-, matka- ja tapaturmavakuutuksia sekä vuokravakuustilin avaamisen. Tässäkö sitä aikuistuu? Jos ei muuta, ainakin turhautuu vaihtoehtojen runsaudesta. Pyykinpesukone - ja mistä se tilataan - on yksi murhe. Käytetyn sohvan, vaatekaapin ja lasisen työpöydän etsiminen tori.fistä ja huuto.netistä taas on ihanaa, kutkuttavaa tutkimustyötä.

How to make A Brownie in a Mug

Tästä hetken ajatuksena kypsynyt blogini sai varsinaisen alkusysäyksensä: mikroaaltouunissa valmistettavasta mukibrowniesta. Inspiraatio päivittäisiin askareisiin löytyy juuri oivaltavista, pienistä asioista, jotka tekevät arjesta riemukkaampaa. Hieman käsillä tekemistä, lopputuloksen jännittämistä sekä lopuksi aistinautinto - niistä on hyvä mieli tehty.

Törmäsin ohjeeseen Facebookissa. Ei pitänyt testata heti, mutta kokeilunhalu voitti kymmeneltä illalla. Yllättävän hyvää ja, ah, miten nopeasti tällä ohjeella saakin suklaaleivos-, lohturuoka- tai makeanhimonsa tyydytettyä.

Ohje löytyy täältä.

Muuten: ohjeessa esiintyvä 1/4 kuppia on 0,6 desiä. :)